......

Hei taas!

Eilen illalla olin ravintolassa syömässä pomoni sekä kuuden opettajan - joista kaksi oli suomalaisia - kanssa. Annos oli erittäin tuhti, eikä sitä millään jaksanut syödä loppuun. Olin kuitenkin niin nälkäinen, että hyvinkin olisin voinut syödä kokonaan, mutta valitettavasti ateriani lihapuoli oli vähän vaikeaa pureskella sekä luiden (söin sen sormin..) että puoliraa'an lihan takia. Täytyykin muistaa mainita, että paistaisivat ruuan kunnolla.........

Joka tapauksessa. Eilen mieleeni tuli asioita, joita olen täällä ollessani huomannut... Ensinnäkin se, että saksalaiset ajavat kuin mielipuolet. Okei, olen ollut vain työnantajani ja hänen veljiensä kyydissä, enkä ole tottunut saksalaisten nopeusrajoituksiin, mutta pienillä ahtailla teillä hurjaa vauhtia ajaminen ottaa joskus vatsanpohjasta. :D Jos eteen osuu joku varovasti ajava, niin heti ollaan manaamassa kuinka hitaita autoilijoita täällä on.

Myös vesipullojen tapauksen olen huomannut. Ihmiset ostavat kamalasti vettä pulloissa, vaikka hanavedessäkään mitään vikaa ole. Mineraaliveden kulutus täällä on kuitenkin suurta ja olenkin joutunut opettelemaan sietämään kyseistä nestettä. Ravintolassakin minulta kysyttiin haluanko vettä kuplilla vai ilman. Sanoin, että ilman, mutta eiköhän tarjoilija tuonut sitä pahuksen mineraalivettä.

Olen ajatellut kunnon kameran ostamista. Täällä niitä saa melkein 50€ edullisemmin kuin Suomesta, eli kunnon kameran hankkiminen olisi taloudellisesti kannattavaakin. Lisäksi hyvälaatuinen kamera miellyttäisi itseänikin enemmän kuin kamera jonka otin mukaani kotoa ja jolla on jotain minua vastaan. Eli terveisiä äidille: Palautan kameran kun tulen käymään kotona!

Ensiviikolla saan kylään suomalaisen kaverini, jonka kanssa olisi tarkoitus perehtyä paikallisiin kahviloihin ja nähtävyyksiin, sillä yksin en ole läheskään kaikkea joko kehdannut tai jaksanut tehdä. Jaettu seikkailu on paras seikkailu, eikö?

Huhtikuun alussa tarkoituksena on myös käväistä Suomessa hoitamassa muutamia kesken jääneitä ja yllättäin ilmaantuneita asioita...

Voin myös ylpeänä kertoa oppineeni lisää saksaa: Jos joku toivottaa minulle hyvää päivänjatkoa, osaan sanoa "kiitos samoin" saksaksi ("Danke, gleichfalls!").

Ai niin... Ja jos joku koulun henkilökunnasta sattuu tätä lukemaan, niin kouluun terveisiä, että väärinkäsityksiä sattuu, mutta jos olisin tiennyt että opettajalla on kiireinen aikataulu, kyseistä väärinkäsitystä ei varmasti olisi sattunut. Vaikka olenkin vain opiskelija, ei väärinkäsitykset välttämättä ole minun syytäni......... Kieltämättä vähän petyin, mutta onneksi en paljoa.

Edit: Kuten huomata saattaa, vaihdoin myös blogin ulkoasua valkoisesta marjapuuromaisemmaksi.