Karnevaalit & ystävänpäivä

Tarkoitus oli taas päivittää aiemmin, mutta internet onnistui jälleen hajoamaan. Nyt toivon, että edes netti toimisi, sillä saksalaisesta SIM-kortistani ilmeisesti loppui prepaid.

Edellinen viikonloppu kului sairastellessa, ilmeisesti nilkkoihin asti ulottuva räntäkerros pari viikkoa sitten oli tehnyt tehtävänsä ja vilustuttanut minut. Maanantaina menin töihin, mutta tiistain pidin vapaana ja yritin saada itseäni terveeksi. Onnistuinkin siinä ainakin melkein.

Suurin osa mielenkiintoisista tapahtumista onkin pyörinyt viime viikonlopun ympärillä. Perjantaina kävin aamulla kaupassa valittamassa netistäni. Kaupan henkilökunnan kanssa on vaikea kommunikoida, mutta ainakin sain selville, että yksi myyjistä osaisi venäjää. Hetki, jolloin pakkovenäjä olisi ollut hyödyllisempi kuin pakkoruotsi! Yritettyäni änkyttää jotain saksan ja englannin sekoitusta (mielestäni saksani on parantunut täällä huomattavasti! :D) myyjä totesi, että hän osaa kyllä kuunnella englantia, mutta puhuminen ei sujunut. Kerroin hänelle ongelmasta ja hän kutsui englantia osaavan esimiehensä paikalle. Juttelimme asiasta ja hän antoi minulle numeron, johon voin soittaa jos tulee ongelmia. Ilmeisesti vikana oli, että olin Monatsflatin (kuukausi...flat? Kuukausiliittymä?) sijaan laittanut Tagesflat (...päiväliittymä?) ja siksi 15€ kului ihmeen nopeasti...

Töissä jatkoin hankalan nettisivun kanssa taistelemista. Taisin voittaa kyseisen taistelun. Töiden jälkeen kävin ruokaostoksilla. Nostaessani rahaa pankista sain käteeni kaksi 100€ seteliä. Ensimmäinen ajatus oli luultavasti ruma sana, sillä aiemmin minulla oli ongelmia jo pelkän 50€:n rikkomisessa. Noh, seuraavan kerran kun pitää tehdä ruokaostoksia.... Kotimatkalla minua hämmensi ihmisjoukkiot, jotka olivat pukeutuneet mitä erikoisimpiin asuihin. Ohitseni kulki mm. krokotiili ja tonttu. Kotiin päästyäni kysyin saksalaisilta kavereiltani, että mitä täällä tapahtuu, ja he kertoivat, että karnevaalit alkoivat. Ensi-innostus laantui kuitenkin parissa päivässä, kun pää alkoi olla täynnä juopuneita ja/tai äänekkäitä saksalaisia jotka ovat pukeutuneet hassusti.

Saksalaiset ystäväni siis viettivät viikonlopun kanssani. Ei tarvinnut viettää ystävänpäivää yksin. :) 

Maanantai oli Rosenmontag, ruususmaanantai, ja sain sen vapaaksi. Myös tiistain sain vapaaksi, mutta keskiviikkona taas luvassa töiden tekemistä.

Tippen-Tappen-Tönchen

Taitavat nämä päivitykset mennä viikko kerralla, kun tekemistä on ollut valtavasti. 

Viime viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppuni täällä yksin, ja jo lauantaiaamuna sain tarpeekseni pikakahvista ja kävin ostamassa halvan kahvinkeittimen ja OIKEAA kahvia. Suodatinpussien ostamisessa tuli ongelmia, kun valikoimaa oli taas niin mahdottomasti enkä ollut tajunnut asiaa aikaisemmin. Onneksi paikalla oli myyjä, jolta sain kysyttyä kielimuurista huolimatta. Kahvinkeitin vain pois paketista, viallinen pakkaus auki ja kokeilemaan. Ihan normaalikokohan se oli. 

Tähän mennessä olen lähinnä kokeillut ruokia, joita en ole ennen maistanut. Niitä on täällä valtavasti, sillä valikoimat ovat paljon suuremmat. Jogurtit ovat hyvä esimerkki. Nyt voin kertoa maistaneeni kiivi-karviaisjogurttia, sitruunajogurttia, ananasjogurttia, appelsiinijogurttia jonka seassa oli suklaahiutaleita ynms. Voin kertoa, että sitruunajogurtti maistuu ihan samalta, mille Fairy haisee.

Töissä olen lähinnä selvittänyt miten saksankielinen domain toimii. Samalla opin kieltäkin. Jo omasta nettiyhteydestäni olen oppinut tunnistamaan sanat "yhdistä", "katkaise yhteys" ja "sulje". Yllättävän käteviä sanoja.

Nettiyhteydestä puheenollen.... Sunnuntaina minulta loppui nettiaika tikusta, ja maanantaina tehtävänäni oli siis ostaa uusi yhteys. Tapaus osoittautuikin aikamoiseksi seikkailuksi heti aamutuimaan, kun tiesin jo kassalle mennessä, että tässä voisi kestää jonkinaikaa. Ystävälliset saksalaisvanhukset kuitenkin huomasivat, että minulla oli ostoksena vain pyykinpesuainetta, ja halusivat minun menevän ennen heitä, kun heillä oli enemmän tavaraa. Sain kuitenkin pidettyä paikkani ja yritin selittää, että olen ostamassa pyykinpesuaineen lisäksi myös internet-aikaa. Olin ollut viisas ja ottanut jopa vanhan nettiajan kuitin, eli pystyin näyttämään minkälainen se kuitti oli, jonka tarvitsin saadakseni koodin, jolla sain prepaid-yhteyteni toimimaan. Noh, kassalla minä ja eräs saksalaisrouva yritimme kertoa myyjälle, että haluan internet-aikaa ja hän yritti myydä minulle uutta SIM-korttia (jollainen minun piti siis laittaa nettitikkuun, että yhteys toimisi...). Lopulta minut pyydettiin sivuun pois jumittamasta jonoa ja eräs toinen paikalla ollut henkilökunnan jäsen kävi hakemassa ilmeisesti kaupan ainoan englantia taitavan myyjän ja lopulta sain ostettua lisää prepaid-aikaa. :)

Samana päivänä töiden jälkeen lähdin etsimään kirjastoa, sillä aamuinen kohellus prepaid-yhteyden saamisen kanssa oli saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että tätä saksanopiskelua pitäisi vielä tehostaa. Ja pääkirjasto ei edes ole kovinkaan kaukana asunnostani... Kirjastokortin saamisessa oli vähän sama ongelma kuin prepaid-yhteyden ostamisessa. Onneksi satuin löytämään englanninkielentaitoisen kirjastotädin ja hänen avullaan sain sitten ihan oman saksalaisen kirjastokortin. :) Lainauslaitteet olivat samanlaisia kuin Suomessa, eli niitä pystyin käyttämään kuin ammattilainen.

Wuppertal on yhteensulautuma  Barmenin, Elberfeldin, Vohwinkelin, Ronsdorfin, Cronenbergin, Langerfeldin, ja Beyenburgin kylistä. Kylät yhdistettiin vuonna 1929 ja sen nimeksi tuli Barmen-Elberfeld. Kuitenkin jo vuonna 1930 kaupungin nimeksi äänestettiin Wuppertal, kaupungin läpi kulkevan Wupper-joen mukaan. Asuntoni sijaitsee Elberfeldin alueella. Elberfeltin nimi mainittiin Wikipedian mukaan ensimmäisen kerran vuonna 1161 muodossa "elverfelde. Nimi tulee alasaksan sanoista "elver", joki, ja "felde", pelto. Nimi siis tarkoittaa joessa olevaa peltoa.Vielä tarkemmin sanottuna asuntoni sijaitsee Ölbergillä, vanhalla työläisten asuinalueella joka säästyi pommituksilta toisessa maailmansodassa. Kieltämättä alue oikein henkii vanhaa maailmaa, kapeine katuineen ja koreine taloineen, joita aiemmin olin tottunut näkemään vain Helsingin keskustassa. 

Aiemmin olin tainnut kirjoittaa mielettömästä mäestä, jota kävelin päästäkseni asunnolleni. Noh, löysin kätevämmän reitin, joka vie vähemmän voimia mutta hieman enemmän aikaa: Tippen-Tappen-Tönchen. Kyseessä siis ovat Wuppertalin kuuluisimmat rappuset, jotka saivat nimensä äänestä, joka kuului työmiesten kengistä heidän kävellessään kotiin raskaan työpäivän jälkeen. Kyseessä ei ole ihan mitkään pienet ja yksinkertaiset rappuset, mutta kyllä rappusten kävely aina jäisen mäen kapuamisen voittaa. Tässä Wikipedian kuva noista kauniista ja kiemuraisista portaista.