En ole vielä kuollut, olen vain ollut liian laiska päivittelemään vähän useammin. Tässä oikeastaan mitään ole edes tapahtunut... Viime viikolla minulla oli "käytä mahdollisimman vähän rahaa (ruokaan) viikko, ja käytinkin vain n.7€, mikä on ihan kivasti. Viikonloppuna matkustin taas Münsteriin, mutta sunnuntain sijasta tulin takaisin Wuppertaliin vasta maanantaina, sillä Xynthia(?)-myrsky ylitti Saksan ja junaliikenne oli yhtä jumissa kuin kotona Suomessa pakkaspäivinä.... Muuten pidän Saksan junista oikein paljon. Ne ovat järjestelmällisiä, siistejä ja mikä tärkeintä, ajoissa... Okei, valehtelin. Pidän Saksan junista vain silloin, kun juna ei ole täynnä kännissä möliseviä jalkapallofaneja.
Sää on ollut täällä oikein mukava.... Siis myrskyä lukuunottamatta. Vähän niin kuin syksyinen Suomi: Sateista, tuulista, pilvistä, vilpoista.... Mutta mukana on myös se kevään kiva osuus, eli luonto alkaa herätä talvihorroksestaan. Lunta ei juurikaan ole, ja itsekin olen alkanut vähentää vaatekerroksia. Lämpötila on jo pitkään ollut sillä nollan paremmalla puolella, eli kohta tämä suomalainen ottaa ja lähtee kävelemään kaupungille teepaitasillaan. :D
Alan myös olla vakuuttunut siitä, että kämpässäni kummittelee.. Tai ainakin vessassa. Sitä on vaikea selittää, se pitää itse nähdä. Aamulla herätessäni vessan katonrajassa oleva omituinen luukku on kiinni, mutta kun tulen töistä se on auki......... Ja vessaa imuroidessani (päätin vihdoin päästä eroon hämähäkeistä ja mitä kaikkea kivaa sieltä löytyykään...) valot lähtivät. Ensin olin tuskastunut, sillä vessan valo olisi se viimeinen valo jonka haluaisin menevän rikki, mutta sitten kun keittiön pikkuvalo (keittiöstä on lamppu oikeasti palanut) ja makuuhuoneenkaan valot eivät toimineet, aloin jo epäillä, että jotain oli tekeillä..... Pääsin myös ensimmäistä kertaa juttelemaan naapureideni kanssa. Yläkerrassa asuu oikein mukavantuntuinen saksalaispariskunta, ja perheen mies tuli mukanani tarkistamaan mikä on vialla. Sähkökaapissa oli yksi vipu jostain syystä mennyt väärin, mikä on omituista sillä itse en sähkökaappiin ollut aikaisemmin edes koskenut.
Tahtoisin syyttää vessassani asuvaa julmetun isoa hämähäkkiä. Yritin imuroida senkin pois, mutta onnekas otus asuu niin korkealla, etten yllä sinne edes imurin kanssa.
Koti-ikävältä olen onneksi suurimmalta osin täällä välttynyt saksalaisten ystävieni ansiosta, mutta kieltämättä välillä tulee niitä hetkiä, jolloin oma koti kaikkine tuttuine äänineen olisi ihan paikallaan. Yksi suomalaisystäväni on ilmeisesti tulossa kyläilemään huhtikuun alussa ja eräs ystävä jenkeistä on tulossa myös vierailulle toukokuun alussa.
... Vasta tätä kirjoittaessani oikeastaan vasta tajusin, kuinka pitkään olen täällä jo ollut. Kohta on puolet ajasta kulunut... Tiedän jo, että minun tulee todella ikävä tätä pientä kaupunkia, kaikkia tapaamiani mukavia ihmisiä ja eritoten saksalaisystäviäni, joita olen jo tottunut näkemään enemmän....
Juhlistin itsenäistä elämääni ostamalla jäätelöä ja uudet korvakuulokkeet, vanhat kun alkavat olla jo eläkeiässä.
Kookosjogurtti ei ole hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti