Kevät!

Hei taas pitkästä aikaa! Enää pari viikkoa jäljellä Saksassa elämistä, ja viime viikonlopun aikana sain inspiraation kirjoittaa jälleen blogiini. Viimeviikolla vietin jälleen aikaa Münsterissa ja käteeni osui kirja "Xenophobe's guide to Germans", eli opas saksalaisten sielujen syvimpiin syövereihin. Xenophobe's guide kirjasarja on minulle tuttu jo ennestään, sillä Islannista ostin samaan sarjaan kuuluvan kirjan islantilaisista, ja kieltämättä piti oikein hyvin paikkaansa. Saksalaisista kertova kirja jäi kuitenkin ostamatta, sillä täällä ollessani olen aika hyvin jo sopeutunut saksalaisten päähänpistoksiin. Muutaman kohdan kirjasta kuitenkin luin, ja ainakin yksi niistä piti erittäin hyvin paikkaansa, nimittäin saksalaisten taito löytää asioiden huonot puolet. Tuo pätee erityisesti pomooni, joka antaa kritiikkiä varsin avoimesti. :D Pomoni antamat tehtävät vaikuttavat ensin helpoilta, mutta niiden tekemisessä aika vierähtää yllättävän nopeasti....
Kirjassa myös mainittiin, että puhdas saksalainen kuuluisi samaan kastiin hyvän englantilaisen kahvilan ja uskollisen ranskalaisen kanssa. Saksalaisparat. :D Heitä ei taideta pitää kaikkein hygieenisimpinä.

Minulla on täällä vielä n. kolme viikkoa aikaa nauttia olostani täällä. Viisi kuukautta on kulunut yllättävän nopeasti, mutta täytyy sanoa, että olen nauttinut täällä olostani kyllä ihan täysillä. Ja eikös joku vaikeaniminen filosofi sanonutkin, että mikä ei tapa, vahvistaa? Ja jos nyt nopeasti katson taaksepäin niin tottahan se. Näin internetriippuvaiselle ihmiselle erityisesti surkea nettiyhteys on kasvattanut malttia ja jyrkän mäen päällä asuminen taas on saanut kunnon kohoamaan taivaisiin. Myös maan hankala kieli sujuu jo sen verran, että yksinkertaiset keskustelut eivät tuota hankaluuksia. Saksalaisystäväni olivat ihan ihmeissään, kun osasin katukojusta tilata itselleni palan pizzaa ja jopa ymmärsin kun myyjä kysyi haluanko ottaa sen mukaani. Moinen ihmettely tietenkin hieman nauratti, olinhan maassa jo viisi kuukautta asunut ja suurimman osan päivistä viettänyt yksin.

Viiden kuukauden aikana olen myös ehtinyt käydä monissa saksalaiskaupungeissa. Ajattelin kirjoittaa niistä jonkinnäköiset kuvaukset omasta näkökulmastani...

Ensimmäisenä saksalaiskaupunkina voisin mainita Wuppertalin, tuon kauniin laaksokaupungin Wupper-joen varrella. Kaupunki on tunnettu Schwebebahnista, eli junista jotka ovat katostaan kiinni raiteissa ja joka kulkee kaupungin päästä päähän Wupper-jokea pitkin. Wuppertal on myös hyvin mäkinen, eli ylämäkiä ja alamäkiä on aina vastassa. Saksan mittakaavassa Wuppertal on kuitenkin pikkukaupunki, ja ihmiset täällä ovat mukavia ja auttavaisia.

Wuppertalin hyvä puoli on myös suurempien kaupunkien läheisyys. Köln on n. 40 minuutin junamatkan päässä. Köln on Saksan neljänneksi suurin kaupunki, ja heti juna-asemalta ulos astuessa on näköpiirissä Kölnin tuomiokirkko, joka oli rakentamisensa jälkeen kymmenisen vuotta maailman korkein rakennus. Se on myös kiistattomasti yksi Saksan kuuluisimpia arkkitehtuurin näytteitä ja kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Kölnissä on myös kivoja kauppoja. :D

Düsseldorf on.... No.. Iso, kallis eikä edes kovinkaan kaunis. Oikeastaan Düsseldorfissa en ole nähnyt yhtäkään hienoa rakennusta, mutta kivan kirjakaupan sieltä kyllä löysin.

Münster on parin tunnin junamatkan päässä Wuppertalista, ja on historiallisesti varsin merkittävä: Se oli hansaliiton yksi johtavista jäsenistä ja kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha solmittiin Münsterissa. Münsterista minulle ei oikeastaan ole mitään pahaa sanottavaa, sillä kaupungista löytyy lähes kaikkea...... Okei, kaupungissa kulkiessaan saa varoa pyöräilijöitä, jotka ajavat päälle jos jalankulkija ei väistä.

Olen myös käynyt Essenissä, joskin olen vain pyörinyt kaupungin juna-asemalla. Saksaksi Essen on verbi ja tarkoittaa "syödä", minkä olenkin kuullut johtavan siihen, että liftareille, joilla on mukanaan kyltti jossa lukee "Essen" on autosta viskattu ruokaa. :D
Frankfurtissa tutuksi tulivat juna-aseman lisäksi myös metroasema sekä kasvitieteellinen puutarha. Loppuvuodesta Frankfurtissa järjestetään isot kirjamessut, jonne joskus haluaisin mennä.

Jos jokin jää täällä harmittamaan niin se, etten aiemmin tajunnut, että Europa-Spezial-tarjouksella pääsisi naapurimaihin naurettavan halvalla. Tässä kuussa minulla on seuraava viikko ilman sen kummempaa tekemistä, joten ostin lipun Amsterdamiin ja takaisin. :) Tavallaan kadehdin saksalaisia, jotka asuvat niin keskellä Eurooppaa, ettei minnekään ole varsinaisesti pitkä matka.

Jos Saksanmaassa on jotain kummallista, niin mineraaliveden ja yksipyöräisten suosio. Oikeasti, ihmiset ostavat kaupasta pullokaupalla kuplivaa mineraalivettä. Itse tyydyn tavalliseen hanaveteen, joka on juomakelpoista. Myös yksipyöräiset.. Ennen tänne tuloani olin kerran törmännyt Helsingissä tavalliseen ihmiseen joka taittoi matkansa yksipyöräisellä. Täällä olen nähnyt vaikka kuinka monta yksipyöräilevää henkilöä, olen jopa nähnyt kaupan jossa niitä myydään..... Olen jopa nähnyt yksipyöräisen lukittuna pyörätelineeseen! Mielestäni yksipyöräiset ovat siistejä vekottimia, ja pelkkä pyörätelineessä lukittuna oleva yksipyöräinen tuo hyvän mielen. Jotain muitakin outouksia piti mainita, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.