Kevät!

Hei taas pitkästä aikaa! Enää pari viikkoa jäljellä Saksassa elämistä, ja viime viikonlopun aikana sain inspiraation kirjoittaa jälleen blogiini. Viimeviikolla vietin jälleen aikaa Münsterissa ja käteeni osui kirja "Xenophobe's guide to Germans", eli opas saksalaisten sielujen syvimpiin syövereihin. Xenophobe's guide kirjasarja on minulle tuttu jo ennestään, sillä Islannista ostin samaan sarjaan kuuluvan kirjan islantilaisista, ja kieltämättä piti oikein hyvin paikkaansa. Saksalaisista kertova kirja jäi kuitenkin ostamatta, sillä täällä ollessani olen aika hyvin jo sopeutunut saksalaisten päähänpistoksiin. Muutaman kohdan kirjasta kuitenkin luin, ja ainakin yksi niistä piti erittäin hyvin paikkaansa, nimittäin saksalaisten taito löytää asioiden huonot puolet. Tuo pätee erityisesti pomooni, joka antaa kritiikkiä varsin avoimesti. :D Pomoni antamat tehtävät vaikuttavat ensin helpoilta, mutta niiden tekemisessä aika vierähtää yllättävän nopeasti....
Kirjassa myös mainittiin, että puhdas saksalainen kuuluisi samaan kastiin hyvän englantilaisen kahvilan ja uskollisen ranskalaisen kanssa. Saksalaisparat. :D Heitä ei taideta pitää kaikkein hygieenisimpinä.

Minulla on täällä vielä n. kolme viikkoa aikaa nauttia olostani täällä. Viisi kuukautta on kulunut yllättävän nopeasti, mutta täytyy sanoa, että olen nauttinut täällä olostani kyllä ihan täysillä. Ja eikös joku vaikeaniminen filosofi sanonutkin, että mikä ei tapa, vahvistaa? Ja jos nyt nopeasti katson taaksepäin niin tottahan se. Näin internetriippuvaiselle ihmiselle erityisesti surkea nettiyhteys on kasvattanut malttia ja jyrkän mäen päällä asuminen taas on saanut kunnon kohoamaan taivaisiin. Myös maan hankala kieli sujuu jo sen verran, että yksinkertaiset keskustelut eivät tuota hankaluuksia. Saksalaisystäväni olivat ihan ihmeissään, kun osasin katukojusta tilata itselleni palan pizzaa ja jopa ymmärsin kun myyjä kysyi haluanko ottaa sen mukaani. Moinen ihmettely tietenkin hieman nauratti, olinhan maassa jo viisi kuukautta asunut ja suurimman osan päivistä viettänyt yksin.

Viiden kuukauden aikana olen myös ehtinyt käydä monissa saksalaiskaupungeissa. Ajattelin kirjoittaa niistä jonkinnäköiset kuvaukset omasta näkökulmastani...

Ensimmäisenä saksalaiskaupunkina voisin mainita Wuppertalin, tuon kauniin laaksokaupungin Wupper-joen varrella. Kaupunki on tunnettu Schwebebahnista, eli junista jotka ovat katostaan kiinni raiteissa ja joka kulkee kaupungin päästä päähän Wupper-jokea pitkin. Wuppertal on myös hyvin mäkinen, eli ylämäkiä ja alamäkiä on aina vastassa. Saksan mittakaavassa Wuppertal on kuitenkin pikkukaupunki, ja ihmiset täällä ovat mukavia ja auttavaisia.

Wuppertalin hyvä puoli on myös suurempien kaupunkien läheisyys. Köln on n. 40 minuutin junamatkan päässä. Köln on Saksan neljänneksi suurin kaupunki, ja heti juna-asemalta ulos astuessa on näköpiirissä Kölnin tuomiokirkko, joka oli rakentamisensa jälkeen kymmenisen vuotta maailman korkein rakennus. Se on myös kiistattomasti yksi Saksan kuuluisimpia arkkitehtuurin näytteitä ja kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Kölnissä on myös kivoja kauppoja. :D

Düsseldorf on.... No.. Iso, kallis eikä edes kovinkaan kaunis. Oikeastaan Düsseldorfissa en ole nähnyt yhtäkään hienoa rakennusta, mutta kivan kirjakaupan sieltä kyllä löysin.

Münster on parin tunnin junamatkan päässä Wuppertalista, ja on historiallisesti varsin merkittävä: Se oli hansaliiton yksi johtavista jäsenistä ja kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha solmittiin Münsterissa. Münsterista minulle ei oikeastaan ole mitään pahaa sanottavaa, sillä kaupungista löytyy lähes kaikkea...... Okei, kaupungissa kulkiessaan saa varoa pyöräilijöitä, jotka ajavat päälle jos jalankulkija ei väistä.

Olen myös käynyt Essenissä, joskin olen vain pyörinyt kaupungin juna-asemalla. Saksaksi Essen on verbi ja tarkoittaa "syödä", minkä olenkin kuullut johtavan siihen, että liftareille, joilla on mukanaan kyltti jossa lukee "Essen" on autosta viskattu ruokaa. :D
Frankfurtissa tutuksi tulivat juna-aseman lisäksi myös metroasema sekä kasvitieteellinen puutarha. Loppuvuodesta Frankfurtissa järjestetään isot kirjamessut, jonne joskus haluaisin mennä.

Jos jokin jää täällä harmittamaan niin se, etten aiemmin tajunnut, että Europa-Spezial-tarjouksella pääsisi naapurimaihin naurettavan halvalla. Tässä kuussa minulla on seuraava viikko ilman sen kummempaa tekemistä, joten ostin lipun Amsterdamiin ja takaisin. :) Tavallaan kadehdin saksalaisia, jotka asuvat niin keskellä Eurooppaa, ettei minnekään ole varsinaisesti pitkä matka.

Jos Saksanmaassa on jotain kummallista, niin mineraaliveden ja yksipyöräisten suosio. Oikeasti, ihmiset ostavat kaupasta pullokaupalla kuplivaa mineraalivettä. Itse tyydyn tavalliseen hanaveteen, joka on juomakelpoista. Myös yksipyöräiset.. Ennen tänne tuloani olin kerran törmännyt Helsingissä tavalliseen ihmiseen joka taittoi matkansa yksipyöräisellä. Täällä olen nähnyt vaikka kuinka monta yksipyöräilevää henkilöä, olen jopa nähnyt kaupan jossa niitä myydään..... Olen jopa nähnyt yksipyöräisen lukittuna pyörätelineeseen! Mielestäni yksipyöräiset ovat siistejä vekottimia, ja pelkkä pyörätelineessä lukittuna oleva yksipyöräinen tuo hyvän mielen. Jotain muitakin outouksia piti mainita, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

Vappua odotellen

Viime päivittämisestä onkin taas vierähtänyt jonkin aikaa, mutta eipä siitä sen enempää. Viikot kuluvat yllättävän nopeasti ja ilman sen kummempia tapahtumia, joita jaksaisi päivitellä tänne.

Saksalaiskavereitani olen nähnyt muutaman kerran tässä kuussa ja töitä olen tehnyt normaaliin tapaan. Olen lähinnä tehnyt logoja ja ikoneita, mikä on ihan viihdyttävää siihen asti, kunnes pomo keksii, että johonkin tiettyyn logoon sopisi fontti, jossa K muistuttaa vähän C:tä. Ja ei kun etsimään.

Viimeviikon maanantaina Schwebebahnkin heräsi, ja viime viikolla kuljinkin sillä pariin otteeseen. Ensimmäisellä matkalla en löytänyt lippuautomaattia ja luonnollisesti ensin päädyin kahdesta raidevaihtoehdosta sille väärälle. Lauantaina, kun ilma oli kaunis ja muutenkaan ollut mitään tekemistä koko päivänä, ostin lipun (lippuvaihtoehdon valitsemisessa oli vaikeuksia, sillä vaikka liput ovatkin halpoja, vaihtoehtoja oli liikaa, eikä englanninkielinen versio lippuautomaatista oikein pelaa....) ja lähdin ajelemaan Schwebebahnilla. Lähdin päärautatieasemalta, joka on melko radan keskellä, ja ajelin vain toiseen suuntaan ja takaisin. Varmaan jännin kulkuneuvo tähän mennessä. Vaunu huojui koko matkan Wupper-joen yläpuolella, ja välillä olikin vähän epävarma olo, että korjasivatkohan he sen varmasti hyvin.... Mutta paikallisten puheet Schwebebahnin mukavuudesta eivät olleet puppupuhetta. Jos joku blogia ehkä lukevakin sattuisi löytämään itsensä joskus Wuppertalista, niin ottakaahan Schwebebahn alle ja lähtekää kiertoajelulle!

Viikonlopun aikana sain muutenkin enemmän aikaan kuin aikaisempiin pariin viikkoon. Lauantaina siis kirjoittelin postikortteja (jotka postilaatikoiden puuttuessa lähetin vasta maanantaina), soittelin äidille ja söin valtavan jogurttijäätelöannoksen, jossa oli mukana tuoreita mansikoita, ananasta ja kiiviä, sekä sekalainen joukko muita hedelmiä joita en tunnistanut, koska ne olivat kaiken pohjalla. Nyt tiedän mitä ostan kun seuraavan kerran kauniin päivän tullen tekee mieli jotain hyvää.
Lauantaina oli myös Ölbergfest, eli paikallinen katufestivaali. Joka siis oli ihan nurkan takana paikasta missä asun. Oikeastaan koko Ölberg, eli alue jolla asun, oli täynnä ihmisiä siis. Kadulla asuntoni edessä oli onneksi hiljaisempaa, vaikka ihmiset kävelivätkin siitä ohi jatkuvasti. En oikein ole festari-ihmisiä, mutta sen verran tapaus houkutteli, että kävin syömässä siellä. Ruokaa (erityisesti turkkilaista) ja juomaa siellä sai halvalla yllin kyllin, mutta lopulta päädyin ostamaan kaksi lihavarrasta, jotka myyjä yllättäen tunkikin leivän sisään ja lisukkeeksi tomaattia, salaattia, sipulia ynms. Ei se minua haitannut, mutta vartaita on jo valmiiksi vaikea syödä.
Lauantaista vielä sen verran, että näin vapun lähestyessä innostuin kokeilemaan siman tekemistä. Luulen, että en onnistunut siinä kauhean hyvin, mutta se nähdään sitten torstaina.

Sunnuntain käytin asunnon siivoamiseen.

On ilo huomata, kuinka saksankielentaitoni karttuu. Paikallisessa taidetarvikeliikkeessä jälleen kerran vieraillessani sattui myyjä kysymään, että olinko opiskelija. En tiedä kuinka hyvin suomalainen opiskelijakortti kävisi Saksassa, mutta eipä sillä väliä, kun jätin koko kortin kotiin (eikä minulla ole muutenkaan kuin VR:n opiskelijakortti, johon valokuva on laitettu niitillä kiinni....) Vastasin kuitenkin saksaksi, koska jo aikaisempien käyntien aikana olin huomannut, ettei myyjä osaa englantia. Kuitenkin, kyseessä oli ensimmäinen vähän pidempikin keskusteluni saksaksi ja sen kunniaksi ostin itselleni mansikkaleivoksen.

Kaikenkaikkiaan kokemukseni saksalaisten englannintaidoista ovat erittäin huonot. Saksalaisystäväni osaavat englantia petollisen hyvin, eli olin ilmeisesti odottanut jotain enemmän. :D Työkaverini englanti on aika ok, mutta hän erehtyy vieläkin sanassa "Morgen", joka siis tarkoittaa sekä tätä aamua että huomista päivää. Suurin osa asiakaspalvelijoista täällä ei myöskään osaa englantia, joskin kerran eräs kaupan kassa yllätti positiivisesti, kun pyysin muovikassia englanniksi (en vielä tiennyt mitä se on saksaksi) ja hän antoi muovipussin ja sanoi ostosten loppusumman hienosti englanniksi ilman sitä kammottavaa saksalaisaksenttia, johon olen täällä saanut tottua. Pomoni ja saksalaisystäväni olivat vakuutelleet, että nuorempi sukupolvi osaisi englantia, mutta ei sekään ole ihan vakuuttanut. Muutaman kerran kaupassa jotain etsiessäni olen saanut jonkun puhumaan hieman englantia (aina sen "My English not very good"-jälkeen), mutta yleensä keskustelu jää siihen, että min ymmärrän vähän heidän saksaa, he ymmärtävät vähän minun englantiani mutta kumpikaan ei osaa puhua toistensa kieltä. Ristiriitaista, eikö?
Luulen, että pääsyy kielimuuriin on se, että minä olen vielä kovin epävarma saksantaidoistani enkä uskalla puhua sitä heille, jotka puhuvat sitä äidinkielenään, ja ilmeisesti monet saksalaiset luulevat, että englanti on äidinkieleni ja että minä osaisin sitä täydellisesti. Ymmärrän heidän virheitään luultavasti paremmin kuin he tietävätkään, kiitos suomen saksasta otettujen lainasanojen sekä ruotsin. Olen jutellut asiasta saksalaisystävieni kanssa, joista toinen haluaisi oppea suomea ("I wish you good luck, you're going to need it", minä sanoin ja hymyilin). Heistäkin on hankalaa puhua kieltä sellaiselle, joka puhuu sitä äidinkielenään. Saa nähdä miten käy, kun yhteinen ystävämme Coloradosta päätti ostaa lentoliput Saksaan, ihan meidät tavatakseen. Hän tulee perjantaina.

Miksiköhän kirjoitukseni aina venyvät kilometrin mittaisiksi....

Pääsiäinen

Viime päivityskerrasta onkin taas aikaa, mutta tällä kertaa syy ei ole laiskuus vaan se, että minulla on ollut ohjelmaa koko kaksi viikkoa!

Nyt olen ehtinyt käydä Wuppertalin eläintarhassakin pariin otteeseen. Jääkarhuja, hylkeitä, monia pingviinejä, leijonia, tiikereitä, panttereita.... Ihan peruseläintarha siis. :D Tiikereillä ja leijonilla oli valtavat tilat, panttereilla, leopardeilla ja jääkarhuilla olisi voinut olla isommatkin... Jokatapauksessa varsin viihtyisä eläintarha kuitenkin. Jo totuttuun Wuppertalin tyyliin eläintarhaankin mentäessä saa varautua kiipeämään ylämäkeä.

Tiistaina suomalainen kaverini tuli siis kyläilemään. Hain hänet lentokentältä, ja tajusin kuinka lähellä Düsseldorf ylipäätänsä sijaitsi. Pomon ollessa Intiassa sain myös töistä vapaata, sillä työkaverini ja minä emme ole saaneet häneen yhteyttä, ilmeisesti hänellä ei ole nettiä siellä missä hän ikinä onkaan. 

Pääsiäinen kului Saksassa mukavasti. Pitkäperjantaina kävimme Wuppertalin kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka löysimme hetken kierreltyämme. Sekin oli valtavan mäen päällä. Puutarha ei vielä ollut ihan kaikessa komeudessaan, vaan suurin osa kukista oli vielä piilossa maan alla. Pois lähtiessämme ihmettelimme puutarhan ulkopuolella olevalle valtavalle ruohokentälle kerääntynyttä ihmisjoukkoa, ja jäimme seuraamaan mitä siellä oikein tapahtui. Pian paikalle saapui pitkä kulkue roomalaisia sotilaita ja muita erilaisesti pukeutuneita tyyppejä, yksi heistä ollen Jeesus. Katselimme ristiinnaulitsemisen ja lähdimme kohti suuntaa, josta kulkue oli tullut. Se osoittautui paljon kätevämmäksi tieksi puutarhaan..... Ihan mielenkiintoinen tapahtumahan tuo, varsinkin kun sitä ei osannut odottaa. :D

Lauantaina kävimme kuljeksimassa kaupungilla ja pääsiäissunnuntaina löhösimme asunnossani. Maanantaina kävimme eläintarhassa. Tiistaina oli erittäin lämmin päivä ja lähdimme Kölniin, joka myös oli yllättävän lähellä. Junassa ihmettelimme, kun lipuntarkastajia ei ikinä kuulunut, mutta en silti uskaltaisi jättää lippua ostamatta. Kölnissä ihastelimme tuomiokirkkoa, kävimme kahvilassa syömässä vohvelit, nautimme auringosta ja kävimme ostelemassa tuliaisia. Löysin sieltä vihdoin jo kauan etsimäni uudet kengät, sillä olin siihen asti kulkenut talvikengilläni ja ne alkoivat olla jo aika kehnossa kunnossa.

Keskiviikkona oli lähtö Düsseldorfiin. Tulimme siihen tulokseen, että Düsseldorf on enemmän rikkaiden ihmisten paikka, sillä löysimme ainoastaan kalliita merkkikauppoja ja kalliita italialaiskahviloita. Jonkin aikaa Düsseldorfissa pyörittyämme lähdimme lentokentälle, jossa minäkin lähdin lennolle. Turvatarkastushässäkän (olin unohtanut ottaa vyön pois turvatarkastuksessa ja tietokoneeni laturikin taisi herättää vartijoiden kiinnostuksen.....) jälkeen kiersimme lentokentän ja istuuduimme odottamaan lentoa. Viimeksi Düsseldorfin lentoasemaln kansainvälisellä alueella ollessani meinasin myöhästyä lentokoneesta enkä siis ehtinyt tutkimaan paikkoja. Nyt tulimme siihen tulokseen, että Helsinki-Vantaa on paljon hienompi.

Kotona Suomessa olin vain muutaman päivän, lähinnä vain hoitamassa asioita jotka pitää hoitaa ennen koulujen loppumista sekä ex tempore leffassakäynti, sillä olin saanut tarpeekseni saksaksi dubatuista leffoista joita tuli pääsiäisen aikaan jatkuvalla syötöllä televisiosta. Myös mummia kävin katsomassa, mutta lauantaiaamuna palasin muutaman tunnin yöunien jälkeen takaisin Saksaan.

Loppu onkin historiaa. Hankkiuduin eroon muutamasta asunnossani olleesta hämähäkistä ja siivoilin. Kotiin olin matkalaukussa kuljettanut tavarat joita en tarvitse sekä suurimman osan lämpimistä vaatteistani. Täällä niitä ei tosiaan enää tarvitse yhtä paljon. Nyt vain viettämään laatuaikaa tämä pari kuukautta, mitä minulla täällä on jäljellä.

Tässä pari kuvaa. En jaksanut muuttaa niiden kokoa, mutta kuitenkin.

......

Hei taas!

Eilen illalla olin ravintolassa syömässä pomoni sekä kuuden opettajan - joista kaksi oli suomalaisia - kanssa. Annos oli erittäin tuhti, eikä sitä millään jaksanut syödä loppuun. Olin kuitenkin niin nälkäinen, että hyvinkin olisin voinut syödä kokonaan, mutta valitettavasti ateriani lihapuoli oli vähän vaikeaa pureskella sekä luiden (söin sen sormin..) että puoliraa'an lihan takia. Täytyykin muistaa mainita, että paistaisivat ruuan kunnolla.........

Joka tapauksessa. Eilen mieleeni tuli asioita, joita olen täällä ollessani huomannut... Ensinnäkin se, että saksalaiset ajavat kuin mielipuolet. Okei, olen ollut vain työnantajani ja hänen veljiensä kyydissä, enkä ole tottunut saksalaisten nopeusrajoituksiin, mutta pienillä ahtailla teillä hurjaa vauhtia ajaminen ottaa joskus vatsanpohjasta. :D Jos eteen osuu joku varovasti ajava, niin heti ollaan manaamassa kuinka hitaita autoilijoita täällä on.

Myös vesipullojen tapauksen olen huomannut. Ihmiset ostavat kamalasti vettä pulloissa, vaikka hanavedessäkään mitään vikaa ole. Mineraaliveden kulutus täällä on kuitenkin suurta ja olenkin joutunut opettelemaan sietämään kyseistä nestettä. Ravintolassakin minulta kysyttiin haluanko vettä kuplilla vai ilman. Sanoin, että ilman, mutta eiköhän tarjoilija tuonut sitä pahuksen mineraalivettä.

Olen ajatellut kunnon kameran ostamista. Täällä niitä saa melkein 50€ edullisemmin kuin Suomesta, eli kunnon kameran hankkiminen olisi taloudellisesti kannattavaakin. Lisäksi hyvälaatuinen kamera miellyttäisi itseänikin enemmän kuin kamera jonka otin mukaani kotoa ja jolla on jotain minua vastaan. Eli terveisiä äidille: Palautan kameran kun tulen käymään kotona!

Ensiviikolla saan kylään suomalaisen kaverini, jonka kanssa olisi tarkoitus perehtyä paikallisiin kahviloihin ja nähtävyyksiin, sillä yksin en ole läheskään kaikkea joko kehdannut tai jaksanut tehdä. Jaettu seikkailu on paras seikkailu, eikö?

Huhtikuun alussa tarkoituksena on myös käväistä Suomessa hoitamassa muutamia kesken jääneitä ja yllättäin ilmaantuneita asioita...

Voin myös ylpeänä kertoa oppineeni lisää saksaa: Jos joku toivottaa minulle hyvää päivänjatkoa, osaan sanoa "kiitos samoin" saksaksi ("Danke, gleichfalls!").

Ai niin... Ja jos joku koulun henkilökunnasta sattuu tätä lukemaan, niin kouluun terveisiä, että väärinkäsityksiä sattuu, mutta jos olisin tiennyt että opettajalla on kiireinen aikataulu, kyseistä väärinkäsitystä ei varmasti olisi sattunut. Vaikka olenkin vain opiskelija, ei väärinkäsitykset välttämättä ole minun syytäni......... Kieltämättä vähän petyin, mutta onneksi en paljoa.

Edit: Kuten huomata saattaa, vaihdoin myös blogin ulkoasua valkoisesta marjapuuromaisemmaksi.

Terveisiä Saksan keväästä....

... Tai ainakin tämä on ihan kevät minulle! Vihreää täällä on ollut paljon koko täälläoloni ajan, mutta kun ilmat lämpiävät ja ikkunan avaamalla pystyy haistelemaan kevätsateen jälkeistä tuoksua, on kevät tullut. Tottuneena yökukkujana olen kuitenkin ihmeissäni, kun linnut alkavat laulaa jo kahden aikaan yöllä....

Töissä pääsin suunnittelemaan logoa ja verkkosivujen käyttöliittymää työkaverini kanssa. Työpäivät kuluvat melko rattoisasti musiikkia kuunnellessa ja internetin kanssa tapellessa. Internet-yhteys onkin ollut toimistossa ongelmana, sillä jostain syystä se ei suostu toimimaan. Niinpä nettiongelmat tulevat varmasti jäämään mieleeni Saksasta.

Teknisistä ongelmista huolimatta asiat tuntuvat toimivan täällä melko tehokkaasti. Keskiviikkoiset tavaroiden kadulleraahaus, kierrätys, ekotuotteet, junien aikataulussapysyminen... Ja uutena asiana asukkaiden rappukäytävän siivous! Kiinteistön huoltajalle tietenkin pienempi vaiva, jos jokainen asukas lakaisee lattian ovensa edestä, mutta olisi siitä minulle toki aikaisemminkin voinut sanoa. :D Oveni on ihan ulko-oven vieressä, eli kaikki kävelevät oveni ohi. Olisi pitänyt vielä muistaa kysyä, että millä minä harjaan, kun asunnossani on vain rikkaharja, jonka kanssa olenkin jo ehtinyt konttailla pitkin asuntoani roskia lakaisten. Enkä millään haluaisi ostaa tänne isoa harjaa, jota sitten raahaisin mukanani keskustasta.

Naapurustoni on oikein mukavaa, viikonlopputööttäilijöitä lukuunottamatta. Edes kerrostaloasumiseen varsinaisesti tottumattomana osaan olla hämmästelemättä katossa kuuluvia juoksuaskelia ja ääniä, jotka muistuttavat kuin jotain painavaa huonekalua siirreltäisiin paikasta toiseen. En myöskään hämmästele käytävässä sisään ja ulos ramppaavien ihmisten mekastusta tai ohikulkevien ihmisten puheita. Toivon vain, etten itse aiheuta häiriötä, erityisesti silloin kun pudottelen tavaroita tai kiroan huonoa internet-yhteyttäni. Eräänä päivänä töihin kävellessä pääsin todistamaan vastakkaisissa taloissa asuvien ihmisten keskustelua, joka käytiin ikkunan kautta. :D

Viime viikonloppuna sain kuitenkin kuulla suru-uutisen: Suklaakahvila, johon olin jo ehtinyt rakastua ja jossa olin ottanut tavaksi käydä melkein joka viikonloppu, oli viimeistä kertaa auki. Tämä tuli ilmi jutellessani paikan omistajan kanssa. :( Sen jälkeen oli mieliala melko matalalla. Missä minä nyt voin rentoutua, lukea kirjaa ja hörppiä kuumaa espanjalaista suklaajuomaa vieläpä harvinaisen edulliseen hintaan?

On se ihme kuinka nopeasti vieraaseen maahan ja kieleen tottuu, ja joka päivä on silti aina uusi seikkailu.

"Money isn't a thang" -graffiti

Viime viikon perjantaina kävin työnantajani ja hänen kaverinsa kanssa Hannoverin CeBIT-messuilla. Aamu alkoi osaltani aika pikaisesti, sillä heräsin kun pomo soitti ovikelloa. Kyvystäni saada itseni pikaisesti kasaan osoittautui jälleen hyödylliseksi, vaikka loppujenlopuksi unohdinkin kameran toiseen laukkuun, eikä messuista siksi tullut otettua kuvia. 

Ajomatka Hannoveriin kesti muutaman tunnin, jonka aikana ehdinkin ihastella jotenkin Saksalle tyypillistä maisemaa ja tuulimyllyjä. Menomatkalla sää oli erittäin kaunis, eikä tullut mieleenkään käyttää ajomatka nukkumiseen maisemien ihailun sijaan. Suomessa olen tottunut siihen, että autolla ajaessaan ei näe muuta kuin metsää, mutta matka Hannoveriin kulki erittäin laajojen metsättömien alueiden läpi, eli näki todella pitkälle. Harmitti, ettei sitä kameraa tullut mukaan.

Itse messukeskus olikin sitten varmaan parikymmentä kertaa Helsingin messukeskusta isompi. Vaikuttavan messualueen sisällä löytyikin sitten lähes kaikkea tietotekniikkaan liittyvää auton navigaattoreista aina tietokoneen tietokoneen johtoihin.  n. Neljän tunnin kiertelyn jälkeen alkoi selkää särkeä, ja olo alkoi muutenkin olla vähän epämukava. Kuusi-seitsemän tuntia jaksettiin kierrellä ennen kuin lopulta päätimme, että kaikki kiinnostava oltiin jo nähty ja suunnattiin autolle. Kotimatkalla ilma meni huonoksi, ja alkoi pyryttää lunta.

Viikonloppuna kävin ostamassa hieman maalaustarvikkeita läheisestä taideliikkeestä, jonka ohi olin monesti kävellyt tajuamatta minkälainen aarreaitta se oikeastaan on. 

Onko Suomessa muuten missään sitä, että jonain päivänä viikossa ihmiset kärräävät kaikki rikkinäiset ja epätoivotut tavaransa kadulle, josta joko ohikulkijat tai roska-auto noukkivat ne? Itse hämmästelin tuota pari viikkoa, mutta nyt jokakeskiviikkoinen nojatuolien ja kirjahyllyjen väistely on jo normaalia. Nerokasta mielestäni. :D Monen kivannäköisen nojatuolin yli olen hyppinyt, ja jos täällä asuisin kalustamattomassa asunnossa, olisi minulla varmaan jo kertynyt vaikka minkänäköistä roinaa sinne. Oma pieni hippikommuuni, jossa mikään ei kuulu samaan sarjaan minkään kanssa.

Viikko on mennyt nopeasti ja tapahtumia on ollut paljon. Ensinnäkin sain työkaverin, jonka kanssa onkin tullut oltua hiljaa muutamaa "Hey, could you help me with this?" kohtausta lukuunottamatta. Hän vaikuttaa vähän oudolta, mutta on varmaan ihan mukava. Sain myös firman nettisivut vihdoin kuntoon.

Eilen kävin kokeilemassa Saksalaista kampaamoa. Osuinkin sellaiseen espanjalaistyyliseen kivaan pikku kampaamoon, jossa hääräsi kolme kampaajaa, seiniä oli maalattu jotenkin kaukaisesti muistuttamaan Etelä-Euroopasta ja pöydillä oli mosaiikkeja. Erittäin värikäs paikka siis, erittäin paljon värikkäitä pieniä yksityiskohtia ja taustalla soi vanhankuuloisia musiikkeja. Kampaajani oli Argentiinasta kotoisin oleva mutta Saksaan nuorena muuttanut naishenkilö, joka ensimmäiseksi kysyikin että puhunko vain englantia. Suomea hän ei osannut, mutta jälleen espanjantaidoistakin olisi ollut hyötyä. Hänen englantinsa oli kuitenkin tarpeeksi hyvää. :) Värjäytin hiukset takaisin vaaleiksi.

Hämä-hämähäkki kiipes langalle~

En ole vielä kuollut, olen vain ollut liian laiska päivittelemään vähän useammin. Tässä oikeastaan mitään ole edes tapahtunut... Viime viikolla minulla oli "käytä mahdollisimman vähän rahaa (ruokaan) viikko, ja käytinkin vain n.7€, mikä on ihan kivasti. Viikonloppuna matkustin taas Münsteriin, mutta sunnuntain sijasta tulin takaisin Wuppertaliin vasta maanantaina, sillä Xynthia(?)-myrsky ylitti Saksan ja junaliikenne oli yhtä jumissa kuin kotona Suomessa pakkaspäivinä.... Muuten pidän Saksan junista oikein paljon. Ne ovat järjestelmällisiä, siistejä ja mikä tärkeintä, ajoissa... Okei, valehtelin. Pidän Saksan junista vain silloin, kun juna ei ole täynnä kännissä möliseviä jalkapallofaneja. 

Sää on ollut täällä oikein mukava.... Siis myrskyä lukuunottamatta. Vähän niin kuin syksyinen Suomi: Sateista, tuulista, pilvistä, vilpoista.... Mutta mukana on myös se kevään kiva osuus, eli luonto alkaa herätä talvihorroksestaan. Lunta ei juurikaan ole, ja itsekin olen alkanut vähentää vaatekerroksia. Lämpötila on jo pitkään ollut sillä nollan paremmalla puolella, eli kohta tämä suomalainen ottaa ja lähtee kävelemään kaupungille teepaitasillaan. :D 

Alan myös olla vakuuttunut siitä, että kämpässäni kummittelee.. Tai ainakin vessassa. Sitä on vaikea selittää, se pitää itse nähdä. Aamulla herätessäni vessan katonrajassa oleva omituinen luukku on kiinni, mutta kun tulen töistä se on auki......... Ja vessaa imuroidessani (päätin vihdoin päästä eroon hämähäkeistä ja mitä kaikkea kivaa sieltä löytyykään...) valot lähtivät. Ensin olin tuskastunut, sillä vessan valo olisi se viimeinen valo jonka haluaisin menevän rikki, mutta sitten kun keittiön pikkuvalo (keittiöstä on lamppu oikeasti palanut) ja makuuhuoneenkaan valot eivät toimineet, aloin jo epäillä, että jotain oli tekeillä..... Pääsin myös ensimmäistä kertaa juttelemaan naapureideni kanssa. Yläkerrassa asuu oikein mukavantuntuinen saksalaispariskunta, ja perheen mies tuli mukanani tarkistamaan mikä on vialla. Sähkökaapissa oli yksi vipu jostain syystä mennyt väärin, mikä on omituista sillä itse en sähkökaappiin ollut aikaisemmin edes koskenut.

Tahtoisin syyttää vessassani asuvaa julmetun isoa hämähäkkiä. Yritin imuroida senkin pois, mutta onnekas otus asuu niin korkealla, etten yllä sinne edes imurin kanssa.

Koti-ikävältä olen onneksi suurimmalta osin täällä välttynyt saksalaisten ystävieni ansiosta, mutta kieltämättä välillä tulee niitä hetkiä, jolloin oma koti kaikkine tuttuine äänineen olisi ihan paikallaan. Yksi suomalaisystäväni on ilmeisesti tulossa kyläilemään huhtikuun alussa ja eräs ystävä jenkeistä on tulossa myös vierailulle toukokuun alussa.

... Vasta tätä kirjoittaessani oikeastaan vasta tajusin, kuinka pitkään olen täällä jo ollut. Kohta on puolet ajasta kulunut... Tiedän jo, että minun tulee todella ikävä tätä pientä kaupunkia, kaikkia tapaamiani mukavia ihmisiä ja eritoten saksalaisystäviäni, joita olen jo tottunut näkemään enemmän....

Juhlistin itsenäistä elämääni ostamalla jäätelöä ja uudet korvakuulokkeet, vanhat kun alkavat olla jo eläkeiässä.

Kookosjogurtti ei ole hyvää.