Talvi tuli takaisin

Taas vierähtänyt aikaa viime päivityksestä. Viime viikonloppuna kokeilin taas saksalaisten kavereideni kanssa saksalaisia junia ja menimme Franfurtiin. Meitä oli matkassa sen verran monta, että päästiin kaikki halvalla. Matkasimme koko päivän, ja Frankfurtia näimme muutaman tunnin ajan. Junassa istuimme siis suurimman osan ajasta. Menomatkalla satuimme samaan junaan jalkapallohuligaaniporukan kanssa, eikä kenelläkään ollut hauskaa siinä vaiheessa. Poliisit olivat junassa mukana vain saattamassa huligaaneja, eivätkä siis pahemmin puuttuneet kauheaan meluamiseen ja yleiseen häiriköintiin. 

Sunnuntaina, kun palasin takaisin Wuppertaliin, onnistuin myös käyttämään pesukonetta. :) Sanakirjan kanssa sitä piti käyttää, mutta ainakin luulen oppineeni käyttämään sitä. 

Töissä lupauduin auttamaan myös työnantajani ex-yrityksen sivujen kunnostuksessa, että ne saataisiin vastaamaan nykyistä yritystä, mutta kun pääsin käsiksi tiedostoihin, huomasin, etten ymmärtänyt sivujen rakenteesta yhtään mitään. Niinpä työnantajani pitäisi ottaa yhteyttä henkilöön, joka sivut teki, tai antaa minulle hänen yhteystietonsa. Muutenkin töissä on viimeaikoina ollut aika vähän tekemistä, kun kaikki osaset tuntuvat olevan hukassa ja mikään ei toimi odotetusti.

Kävin myös ostoksilla. Syy ostoksille menoon oli osittain maanantain kokkausfiasko, jossa minä, aloittelijakokki, keitin makarooneja ja käristelin porkkanoita. Yksinkertaista? Ehdottomasti. Mutta odotas kun teet tuon huonoilla keittiövarusteilla. Muutenkin pienestä keittiöstäni puuttui vaikka mitä, enkä halua elää pakaste-/valmispöperöllä jäljelläolevaa muutamaa kuukautta. Ja jos onnistun säilyttämään kalusteet ehjinä, kuljetan ne mukanani Suomeen. :) Loistava investointi siis. Ostin uuden paistinpannun (tätä jaksan jopa nostaa yhdellä kädellä, mikä oli mahdottomuus täällä valmiiksi olleen paistinpannun kanssa.... Sen tiskaus oli kamalaa), mitta-astian, kulhon jossa voi sekoittaa aineksia ja pienen juustoraastimen. Ostin myös lettuainekset ja keskiviikkona tein lettuja. 

Ilma täällä on ollut vähän mitä sattuu... Tänään on satanut lunta, räntää, vettä ja rakeita. Mitäköhän seuraavaksi. 

                 Tällaista täällä oli kun saavuin. :) Kuva on työpaikkani ovelta.

                Näkymää kämppäni ikkunasta eräänä keväisenä aamuna.

             Työmatkallani kävelen monia mäkiä alas ja ylös....

               Ei tosiaan kehtaa ylittää katua, kun nuo kaksi ovat näköpiirissä...

                           Varokaa ankkoja.

                 Nämä mäet eivät tosiaan ole mitään pikkumäkiä...

        Paras kaverini tässä kaupungissa :D

        Näkymä työpaikkani läheltä.

Kevät tammikuussa?

Hei taas! Kirjoitin viimeksi maanantaiyönä ja suunnittelin päivittäväni blogini jo aikaisemmin, sillä kaikkea on ehtinyt sattua tässä viikon aikana. Samasta syystä en kuitenkaan jaksanut päivittää, mutta nyt minulla on ilmeisesti jonkinnäköinen vapaapäivä, eli päivitän blogin odottaessani, että jotain tapahtuisi.

Tiistaina kävin keilaamassa jonkun aika sekalaisen saksalaisporukan kanssa jossain keilailubaarissa, joka oli koristeltu UFO-tyyliin... Joka puolella oli sellaisia karseannäköisiä alien-patsaita... Ei siis sellaisia niistä Alien-leffoista tuttuja monstereita vaan rumia isosilmäisiä ja isopäisiä vihreitä ruipeloita. Porukka oli mukavaa, ja jotkut jopa vaivautuivat puhumaan minulle englantia! Ymmärrän saksaa jotenkuten, mutta keskustella en vielä varsinaisesti osaa. Kävi myös ilmi, että jotkut saksalaiset ovat vain yksinkertaisesti liian ujoja puhumaan englantia! Aika söpöä, mutta tuo tuli siis 22-vuotiaalta, jonka luulisi osaavan englantia paremmin kuin kolmikymppinen työkaverini, joka ei ole käyttänyt englantia 18 vuoteen ja silti keskustelee kanssani sillä päivittäin.

Keilaaminen oli kyllä mukavaa. Myös uusien ihmisten tapaaminen oli mukavaa, kaikki olivat erittäin mukavia. Ehkä ensi viikolla uudestaan? Kuka tietää.

Keskiviikkona oli todella upea päivä. Kävelin myös ensimmäistä kertaa työpaikalleni karttaa apuna käyttäen. Yleensä työkaverini on hakenut minut autolla, mutta tällä kerralla hänellä ei ollut autoa, mutta ei se haittaa. Sain otettua muutamia hyviä kuvia. :) Kamalan keväinen olohan siitä jäi. Ei tunnu yhtään siltä, että oltaisiin tammikuussa, täällä kun ei tuota lunta juurikaan ole....

Töissä sain pienen väännön jälkeen muutettua koneen saksankielisestä englanninkieliseksi ja asennettua VMware Workstationi 7:n. Siihen minun olisi pitänyt vielä asentaa uusi käyttöjärjestelmä, mutta työnantajani teki sen, sillä käyttöjärjestelmä oli olemassa sisältöineen kaikkineen enkä itse siis osannut muuntaa sitä sopivaksi. Torstaina siis sain opiskeltavaksi SAP-powerpointteja. Tänään perjantaina olisi tarkoitus jatkaa sitä, mutta en osannut kertoa työkaverilleni, että minulla on tekemistä, ja nyt latailen niitä powerpointteja sitten omalle koneelleni, että tulee tänään sentään jotain hyödyllistäkin tehtyä. :)

Torstaina koin kaksi seikkailua. Ensimmäinen aamulla, kun kävin kaupassa. Ostoskärryissä on sama kolikkosysteemi mitä Suomessakin, mutta jostain syystä ostoskärryt eivät hyväksyneet minun kolikoitani. Ostoskärryjen luona hetken oltuani tuli eräs vanhempi herra kyselemään saksaksi tarvitsenko apua. Selitin elekielellä ja saksan ja engannin sekoituksella, etteivät kärryt suostuneet ottamaan rahojani, ja herra kokeili myös samalla tuloksella. Hänen rahansa kyllä oli kelvannut samaan ostoskärryyn, mitä minäkin olin kokeillut. Samalla eräs rouva oli tulossa palauttamaan kärryänsä. Hänellä oli kärryissä 50c, joten annoin hänelle 50c ja sain kärryn. Kiitin saksaksi. Kaupassa vanhat rouvat juttelivat minulle myös saksaksi, ja yritin jotain vastata. Pitää opetella saksaa.....

Töiden jälkeen kävin myös kaupungilla, tarkoituksenani ostaa suolaa, sukkia, leivinpaperia ja tiskienkuivauspyyhkeitä. Mukaan tarttui kuitenkin leipää, nutellaa, makarooneja, tiskiharja, hammaslankaa, saippuaa, tiskienkuivauspyyhkeitä, teetä, cappuchinoa, kiva paita.... Ja leivinpaperia. Leivinpaperin ostaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Ikinä en varmasti tule kokemaan yhtä isoa seikkailua leivinpapereiden takia. Niitä siis tarvitsin, koska pakastimessa oli odottamassa kaksi tonnikalapizzaa ja toisen halusin syödä. Lähikaupasta en leivinpaperia löytänyt, mutta saksalainen ystäväni neuvoi tekstiviestillä kokeilemaan sekatavarakauppaa. Hän laittoi mukaan myös saksankielisen sanan leivinpaperille, mikä myöhemmin osoittautui hyödylliseksi, sillä myyjät sekatavarakaupassa eivät osanneet englantia ollenkaan! Onneksi paikalla oli asiakkaana eräs vanhempi herra, jos osasi englantia. Heidän avustuksellaan etsin leivinpaperia, mutta englanniksi se ei onnistunut millään, sillä ensin he esittelivät missä on vessa- ja talouspaperit. Vasta kaivettuani kännykkäni esille ja katsottua saksankielisen sanan he ymmärsivät. Juttelin hieman sen tulkkina toimineen vanhemman herran kanssa. Hän luuli, että tulin Englannista! Kerrottuani, että tulen Suomesta, hän yllättyi ja esitteli tietonsa, kuinka Suomi on ikuisen auringon maa. Korjasin, että talvella Suomessa näkee aurinkoa vain harvoin. :)

Muutenkin ihmiset, joita täällä olen tavannut, ovat olleet uskomattoman avuliaita. Tästeden muistan kyllä kysyä ensin, että puhuuko henkilö myös englantia. 

Asunnollepäin mennessäni päätin kokeilla reittiä, jonka työkaverini neuvoi minulle. Sanoi, että minun tarvitsisi kävellä vain muutaman portaat. Hän ei kuitenkaan maininnut mitään siitä mäestä, jonka päällä portaat olivat. Sitä mäkeä on varmaan kiva laskeutua, mutta sitä pitkin kapuaminen oli kivuliasta painavien kassien kanssa. Näkymä mäen laelta sai minut toivomaan, että olisin ottanut kamerani mukaan... Ja portaat löydettyäni eksyin. Eräässä jo suljetussa liikkeessä oli kuitenkin vielä valoa, ja koputtamalla oveen ja kysymällä tietä minut neuvottiin oikealle tielle, kiitos ystävälliselle saksalaiselle. :) Kotona juhlin kotiinpääsyäni suihkulla, jääteellä ja tonnikalapizzalla.

Jonain päivänä olisi tarkoitus käydä ostamassa tänne jonkinnäköinen vuoka, johon voisin tehdä ruokia. 

Ai niin. Unohdin suolan ja sukat.

Oma koti kullan kallis

Viikonloppuna testasin Saksan junaliikenteen toimivuutta, sillä menin yökylään jo aiemmin tuntemieni saksalaisten luokse Münsteriin. Erittäin kaunis kaupunki.

Viime viikko töissä oli tosiaan enemmän tai vähemmän istumista, kun kone ei ollut saapunut. Perjantaina sain pienen huoneistoni avaimet. Asun siis nyt melko lähellä keskustaa, kävelymatkan päässä oikeastaan kaikesta. Kotiutumisen ja kaupassakäynnin jälkeen lähdin Münsteriin, ja ilmeisesti jossain vaiheessa viikonloppua oli jonkinnäköinen talon yhdyshenkilö yrittänyt tavoittaa minua tuloksetta. Hän olisi ilmeisesti esitellyt pesukonetta, sillä kellarikerroksessa on monta pesukonetta. Minulla on siis nyt oma pesukonekin. Sitä vielä pitäisi opetella käyttämään, mutta ei ne niin vaikeita voi olla.

Asunto on vanhassa talossa alueella, jossa on erittäin vanhoja taloja. Ei siis mikään paha asunto, ottaen huomioon minkälaisia hintoja samanmoisesta saisi pulittaa Helsingissä. Asuntoni on alimmassa kerroksessa heti sisäänkäynnin vieressä. Vanhassa talossa on kuitenkin myös vanhan talon ongelmat, kuten jännät vesihanat.. Mutta kaikkeen tottuu. Näin suomalaisena koen kahvinkeittimen puuttumisen suurena puutteena. Nyt minulla on täällä vain vedenkeitin, jonka jo ensimmäisellä testauksella totesin hengenvaaralliseksi, sillä se aloittaa veden lämmittämisen heti kun töpseli on seinässä ja lopettaa lämmittämisen kun töpselin vetää pois... Ei minkäännäköistä merkkiääntä siis.
Muutenkin pieni keittiö antaa hieman lisähaastetta elämiselle. Etenkin kun minulla on kuivauspyyhkeen puuttumisen vuoksi meneillään jo kohta kolmas tiskauspäivä. Enkä ole vielä päässyt edes lautasiin ja kattiloihin asti.

Asuntoni on myös hyvän kävelymatkan päässä keskustasta. Menomatka sujui mukavasti alamäkeä kävellessä, mutta paluumatka oli pelkkää ylämäkeä. Jonain kauniina päivänä käyn katsastamassa paikallisia kahviloita.

Koneeni oli viikonlopun aikana saapunut työpaikalleni, ja siellä se oli asennettuna kun töihin menin. Valitettavasti kieli oli saksa, vaikka työnantajani oli halunnut englanninkielisen monesta syystä. Internet-yhteyttäkään koneessa ei ollut, sillä siinä ei ollut sisäistä WLAN-vastaanotinta ja tappelimme USB-vastaanottimen kanssa koko päivän ennen kuin veimme koneen ja USB-vastaanottimen takaisin liikkeeseen ja sitten pääsin kotiin. Työpäivän aikana sain myös hoidettua itselleni saksalaisen puhelinnumeron ja nettitikun... Ensikokemukseni nettitikusta ei ollut hyvä, mutta tarpeeksi asunnossani vaellettuani löysin paikan, missä nettitikkuni näyttää saavan melko hyvän yhteyden.

Suomessa jääkarhuja, Wuppertalissa pingviinejä!

Neljäs päivä meneillään, ja olen alkanut jo hieman kotiutua. Töissä on ollut aika tylsää, sillä tietokone, jolla töitä pääsisin tekemään, ei ole vielä saapunut. Olen siis tähän asti lähinnä vain lueskellut ohjeita ja hoitanut käytännön asioita, mitä pitäisi tietää täällä asumisesta. Kämpän etsiminen osoittautui yllättävän kivaksi, sillä se ei tosiaankaan netin kautta ole vaikeaa. Parin tunnin päästä olisikin tarkoitus käydä vilkaisemassa vähän erästä hyvältä vaikuttavaa kämppää keskustassa, kävelymatkan päässä toimistosta.....

Parina viime päivänä olen jo päässyt tutustumaan hieman Wuppertaliin. Ihmiset, jotka olen tähän mennessä tavannut, ovat olleet erittäin ystävällisiä. Lunta täällä on nyt ehkä hieman alle nilkan, mutta ihmiset tuntuvat siitä huolimatta kauhistelevan kylmyyttä ja lumen määrää... Minulle tämä viileähkö ilmasto sopii mainiosti. 

Maanantaina työnantajani tarjosi minulle myös aterian eräässä kiinalaisessa buffet-tyylisessä ravintolassa, jossa ruoka oli erittäin hyvää. Samalla juttelimme niitänäitä Wuppertalista, Suomesta, työstä, käytännön asioista jne. jne. Sain myös kuulla, että aluksi Wuppertal oli kaksi erillistä kaupunkia. Kaupunkien kasvettua yhteen ne päätettiin yhdistää, ja siksi Wuppertalilla on tavallaan kaksi keskustaa, kaikki tuplasti.

Tiistaina kävin työnantajani siskon, joka on vuoden minua vanhempi, kanssa kiertelemässä keskustaa. Hän kertoi mistä löytyy esim. parhaimmat biletyspaikat, halvimmat vaatteet, parhaimmat kahvit ynms. 

Jos jotain jo ikävöin Suomesta, niin kunnon kylpyhuoneita. Vielä missään ulkomailla ollessani en ole tavannut suihkua, jota olisi yhtä helppo käyttää kuin suomalaista suihkua! Myös vessan vetäminen aiheuttaa joskus hämmennystä, kuten myös jo pelkkä oven lukitseminen! Pelkään jatkuvasti, että onnistun lukitsemaan itseni sisään...

Tietenkään en voinut olla myöskään huomaamatta kaduilla seisovia pingviinipatsaita. Niitä on paljon eri puolella Wuppertalia, ja jokainen niistä on erilainen! Täytyy muistaa ottaa kamera ahkerammin esiin, sen verran veikeitä ovat. Wuppertalin eläintarhassa pitäisi olla ihan eläviä pingviinejä. Siellä pitäisi käydä joskus myös.

Pyörällä täällä ei kuulemma ole kauhean suosittua liikkua, sillä kuten eräs nettisivu nerokkaasti mainitsi, Wuppertal on "Stairway to Heaven"in sijaan pikemminkin "Heaven of Stairways", eli alue on mäkistä ja ilmeisesti odotettavissa on paljon porraskävelyä. Vielä en ole tosin sitä päässyt henkilökohtaisesti varmistamaan, sillä enemmän olen huristellut ympäriinsä autolla jonkun kyydissä. Saksassa ajokortti olisi kuulemma käytännöllinen.. Voin uskoa, junaliput vaikuttavat erittäin hintavilta. Kohta pääsen ilmeisesti sitäkin kokeilemaan, kun ajattelin vierailla jo ennestään tuntemieni saksalaisten luona tuossa lähikaupungissa....

Ensimmäinen päivä, huhhuh

Täällä sitä sitten ollaan, Saksassa. Lentomatka Helsinki-Vantaalta Düsseldorfiin sujui rattoisasti, vaikka AirBerlin olisikin voinut järjestää myös englanninkielistä ohjelmaa, joka olisi varmasti miellyttänyt meitä, joilla tuo saksa vähän vielä ontuu.

Lentokentällä työnantaja oli vastassa, ja automatka Wuppertaliin kului jutellessa kaikennäköisistä käytännön asioista. Lunta Düsseldorfin ja Wuppertalin alueelle oli satanut, mutta määrä ei yllä läheskään niihin mittasuhteisiin jota Suomessa oli satanut kun lähdin. Lämpötilakin oli mukavasti vain muutaman asteen nollan alapuolella, mikä sopi minulle Suomen pakkasten jälkeen oikein mukavasti.

Nyt asustelen siis työnantajani äidin ja siskon luona heidän valtavassa ja vanhassa talossa. Minun käyttööni oli varattu peräti kaksi huonetta toisesta kerroksesta! Näköalat ovat varmasti hienot, mutta nyt ei näy mitään, sillä on niin pimeä. Ajattelin kuitenkin huomenna aloittaa jonkun "oman" kämpän etsimisen, sillä jo ensimmäisenä iltana huomasin asioita, joiden kanssa voisi tulla vaikeuksia.

Mainitaan nyt vaikka ensiksi se, että perheen äiti tykkää koirista. Heillä on kaksi spanielinnäköistä isoa koiraa, jonka rotua en kuitenkaan tunnista. Minä olen allerginen koirille. :D Noh, allergialääkkeillä niistä selviää. Toinen on se, että porukathan ihan polttavat täällä sisätiloissa! En tiedä kuinka normaalia se enää Suomessa on, mutta itse ainakin yllätyin täysin. Yleensähän mennään ulos sauhuttelemaan! Se voisi olla vähän isompi ongelma, itse kun en tupakoitsija ole. Pienenä haittana on myös, että perheen äiti ei ole vielä osoittanut minkäännäköistä englanninkielentaitoa. D: Kyllä me ollaan jo juteltu, mutta se on lähinnä sitä, että minä puhun englantia ja hän saksaa. Eikä kumpikaan varmaan ole varma siitä ymmärrämmekö toisiamme! Onneksi itse ymmärrän jonkin verran saksaa. Auttaa ihmeellisesti.

Huomenna olisi tarkoitus aloittaa työt... Ja kierrellä katsomassa Wuppertalia. Valitettavasti Wuppertalin yli 100-vuotias Schwebebahn on nyt korjauksessa. Olisi kuulemma kaikkein kätevin tapa tutustua Wuppertaliin. Bussit tuntuvat kulkevan kuin Suomessa, mutta lumentulo on kuulemma aiheuttanut täälläkin pientä epätarkkuutta bussien aikataulussa.

Nyt täytyy päästä nukkumaan. Kuvia tulee myöhemmin. Gute Nacht!