Viime viikon perjantaina kävin työnantajani ja hänen kaverinsa kanssa Hannoverin CeBIT-messuilla. Aamu alkoi osaltani aika pikaisesti, sillä heräsin kun pomo soitti ovikelloa. Kyvystäni saada itseni pikaisesti kasaan osoittautui jälleen hyödylliseksi, vaikka loppujenlopuksi unohdinkin kameran toiseen laukkuun, eikä messuista siksi tullut otettua kuvia.
Ajomatka Hannoveriin kesti muutaman tunnin, jonka aikana ehdinkin ihastella jotenkin Saksalle tyypillistä maisemaa ja tuulimyllyjä. Menomatkalla sää oli erittäin kaunis, eikä tullut mieleenkään käyttää ajomatka nukkumiseen maisemien ihailun sijaan. Suomessa olen tottunut siihen, että autolla ajaessaan ei näe muuta kuin metsää, mutta matka Hannoveriin kulki erittäin laajojen metsättömien alueiden läpi, eli näki todella pitkälle. Harmitti, ettei sitä kameraa tullut mukaan.
Itse messukeskus olikin sitten varmaan parikymmentä kertaa Helsingin messukeskusta isompi. Vaikuttavan messualueen sisällä löytyikin sitten lähes kaikkea tietotekniikkaan liittyvää auton navigaattoreista aina tietokoneen tietokoneen johtoihin. n. Neljän tunnin kiertelyn jälkeen alkoi selkää särkeä, ja olo alkoi muutenkin olla vähän epämukava. Kuusi-seitsemän tuntia jaksettiin kierrellä ennen kuin lopulta päätimme, että kaikki kiinnostava oltiin jo nähty ja suunnattiin autolle. Kotimatkalla ilma meni huonoksi, ja alkoi pyryttää lunta.
Viikonloppuna kävin ostamassa hieman maalaustarvikkeita läheisestä taideliikkeestä, jonka ohi olin monesti kävellyt tajuamatta minkälainen aarreaitta se oikeastaan on.
Onko Suomessa muuten missään sitä, että jonain päivänä viikossa ihmiset kärräävät kaikki rikkinäiset ja epätoivotut tavaransa kadulle, josta joko ohikulkijat tai roska-auto noukkivat ne? Itse hämmästelin tuota pari viikkoa, mutta nyt jokakeskiviikkoinen nojatuolien ja kirjahyllyjen väistely on jo normaalia. Nerokasta mielestäni. :D Monen kivannäköisen nojatuolin yli olen hyppinyt, ja jos täällä asuisin kalustamattomassa asunnossa, olisi minulla varmaan jo kertynyt vaikka minkänäköistä roinaa sinne. Oma pieni hippikommuuni, jossa mikään ei kuulu samaan sarjaan minkään kanssa.
Viikko on mennyt nopeasti ja tapahtumia on ollut paljon. Ensinnäkin sain työkaverin, jonka kanssa onkin tullut oltua hiljaa muutamaa "Hey, could you help me with this?" kohtausta lukuunottamatta. Hän vaikuttaa vähän oudolta, mutta on varmaan ihan mukava. Sain myös firman nettisivut vihdoin kuntoon.
Eilen kävin kokeilemassa Saksalaista kampaamoa. Osuinkin sellaiseen espanjalaistyyliseen kivaan pikku kampaamoon, jossa hääräsi kolme kampaajaa, seiniä oli maalattu jotenkin kaukaisesti muistuttamaan Etelä-Euroopasta ja pöydillä oli mosaiikkeja. Erittäin värikäs paikka siis, erittäin paljon värikkäitä pieniä yksityiskohtia ja taustalla soi vanhankuuloisia musiikkeja. Kampaajani oli Argentiinasta kotoisin oleva mutta Saksaan nuorena muuttanut naishenkilö, joka ensimmäiseksi kysyikin että puhunko vain englantia. Suomea hän ei osannut, mutta jälleen espanjantaidoistakin olisi ollut hyötyä. Hänen englantinsa oli kuitenkin tarpeeksi hyvää. :) Värjäytin hiukset takaisin vaaleiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti