Viikonloppuna testasin Saksan junaliikenteen toimivuutta, sillä menin yökylään jo aiemmin tuntemieni saksalaisten luokse Münsteriin. Erittäin kaunis kaupunki.
Viime viikko töissä oli tosiaan enemmän tai vähemmän istumista, kun kone ei ollut saapunut. Perjantaina sain pienen huoneistoni avaimet. Asun siis nyt melko lähellä keskustaa, kävelymatkan päässä oikeastaan kaikesta. Kotiutumisen ja kaupassakäynnin jälkeen lähdin Münsteriin, ja ilmeisesti jossain vaiheessa viikonloppua oli jonkinnäköinen talon yhdyshenkilö yrittänyt tavoittaa minua tuloksetta. Hän olisi ilmeisesti esitellyt pesukonetta, sillä kellarikerroksessa on monta pesukonetta. Minulla on siis nyt oma pesukonekin. Sitä vielä pitäisi opetella käyttämään, mutta ei ne niin vaikeita voi olla.
Asunto on vanhassa talossa alueella, jossa on erittäin vanhoja taloja. Ei siis mikään paha asunto, ottaen huomioon minkälaisia hintoja samanmoisesta saisi pulittaa Helsingissä. Asuntoni on alimmassa kerroksessa heti sisäänkäynnin vieressä. Vanhassa talossa on kuitenkin myös vanhan talon ongelmat, kuten jännät vesihanat.. Mutta kaikkeen tottuu. Näin suomalaisena koen kahvinkeittimen puuttumisen suurena puutteena. Nyt minulla on täällä vain vedenkeitin, jonka jo ensimmäisellä testauksella totesin hengenvaaralliseksi, sillä se aloittaa veden lämmittämisen heti kun töpseli on seinässä ja lopettaa lämmittämisen kun töpselin vetää pois... Ei minkäännäköistä merkkiääntä siis.
Muutenkin pieni keittiö antaa hieman lisähaastetta elämiselle. Etenkin kun minulla on kuivauspyyhkeen puuttumisen vuoksi meneillään jo kohta kolmas tiskauspäivä. Enkä ole vielä päässyt edes lautasiin ja kattiloihin asti.
Asuntoni on myös hyvän kävelymatkan päässä keskustasta. Menomatka sujui mukavasti alamäkeä kävellessä, mutta paluumatka oli pelkkää ylämäkeä. Jonain kauniina päivänä käyn katsastamassa paikallisia kahviloita.
Koneeni oli viikonlopun aikana saapunut työpaikalleni, ja siellä se oli asennettuna kun töihin menin. Valitettavasti kieli oli saksa, vaikka työnantajani oli halunnut englanninkielisen monesta syystä. Internet-yhteyttäkään koneessa ei ollut, sillä siinä ei ollut sisäistä WLAN-vastaanotinta ja tappelimme USB-vastaanottimen kanssa koko päivän ennen kuin veimme koneen ja USB-vastaanottimen takaisin liikkeeseen ja sitten pääsin kotiin. Työpäivän aikana sain myös hoidettua itselleni saksalaisen puhelinnumeron ja nettitikun... Ensikokemukseni nettitikusta ei ollut hyvä, mutta tarpeeksi asunnossani vaellettuani löysin paikan, missä nettitikkuni näyttää saavan melko hyvän yhteyden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti