Hei taas! Kirjoitin viimeksi maanantaiyönä ja suunnittelin päivittäväni blogini jo aikaisemmin, sillä kaikkea on ehtinyt sattua tässä viikon aikana. Samasta syystä en kuitenkaan jaksanut päivittää, mutta nyt minulla on ilmeisesti jonkinnäköinen vapaapäivä, eli päivitän blogin odottaessani, että jotain tapahtuisi.
Tiistaina kävin keilaamassa jonkun aika sekalaisen saksalaisporukan kanssa jossain keilailubaarissa, joka oli koristeltu UFO-tyyliin... Joka puolella oli sellaisia karseannäköisiä alien-patsaita... Ei siis sellaisia niistä Alien-leffoista tuttuja monstereita vaan rumia isosilmäisiä ja isopäisiä vihreitä ruipeloita. Porukka oli mukavaa, ja jotkut jopa vaivautuivat puhumaan minulle englantia! Ymmärrän saksaa jotenkuten, mutta keskustella en vielä varsinaisesti osaa. Kävi myös ilmi, että jotkut saksalaiset ovat vain yksinkertaisesti liian ujoja puhumaan englantia! Aika söpöä, mutta tuo tuli siis 22-vuotiaalta, jonka luulisi osaavan englantia paremmin kuin kolmikymppinen työkaverini, joka ei ole käyttänyt englantia 18 vuoteen ja silti keskustelee kanssani sillä päivittäin.
Keilaaminen oli kyllä mukavaa. Myös uusien ihmisten tapaaminen oli mukavaa, kaikki olivat erittäin mukavia. Ehkä ensi viikolla uudestaan? Kuka tietää.
Keskiviikkona oli todella upea päivä. Kävelin myös ensimmäistä kertaa työpaikalleni karttaa apuna käyttäen. Yleensä työkaverini on hakenut minut autolla, mutta tällä kerralla hänellä ei ollut autoa, mutta ei se haittaa. Sain otettua muutamia hyviä kuvia. :) Kamalan keväinen olohan siitä jäi. Ei tunnu yhtään siltä, että oltaisiin tammikuussa, täällä kun ei tuota lunta juurikaan ole....
Töissä sain pienen väännön jälkeen muutettua koneen saksankielisestä englanninkieliseksi ja asennettua VMware Workstationi 7:n. Siihen minun olisi pitänyt vielä asentaa uusi käyttöjärjestelmä, mutta työnantajani teki sen, sillä käyttöjärjestelmä oli olemassa sisältöineen kaikkineen enkä itse siis osannut muuntaa sitä sopivaksi. Torstaina siis sain opiskeltavaksi SAP-powerpointteja. Tänään perjantaina olisi tarkoitus jatkaa sitä, mutta en osannut kertoa työkaverilleni, että minulla on tekemistä, ja nyt latailen niitä powerpointteja sitten omalle koneelleni, että tulee tänään sentään jotain hyödyllistäkin tehtyä. :)
Torstaina koin kaksi seikkailua. Ensimmäinen aamulla, kun kävin kaupassa. Ostoskärryissä on sama kolikkosysteemi mitä Suomessakin, mutta jostain syystä ostoskärryt eivät hyväksyneet minun kolikoitani. Ostoskärryjen luona hetken oltuani tuli eräs vanhempi herra kyselemään saksaksi tarvitsenko apua. Selitin elekielellä ja saksan ja engannin sekoituksella, etteivät kärryt suostuneet ottamaan rahojani, ja herra kokeili myös samalla tuloksella. Hänen rahansa kyllä oli kelvannut samaan ostoskärryyn, mitä minäkin olin kokeillut. Samalla eräs rouva oli tulossa palauttamaan kärryänsä. Hänellä oli kärryissä 50c, joten annoin hänelle 50c ja sain kärryn. Kiitin saksaksi. Kaupassa vanhat rouvat juttelivat minulle myös saksaksi, ja yritin jotain vastata. Pitää opetella saksaa.....
Töiden jälkeen kävin myös kaupungilla, tarkoituksenani ostaa suolaa, sukkia, leivinpaperia ja tiskienkuivauspyyhkeitä. Mukaan tarttui kuitenkin leipää, nutellaa, makarooneja, tiskiharja, hammaslankaa, saippuaa, tiskienkuivauspyyhkeitä, teetä, cappuchinoa, kiva paita.... Ja leivinpaperia. Leivinpaperin ostaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Ikinä en varmasti tule kokemaan yhtä isoa seikkailua leivinpapereiden takia. Niitä siis tarvitsin, koska pakastimessa oli odottamassa kaksi tonnikalapizzaa ja toisen halusin syödä. Lähikaupasta en leivinpaperia löytänyt, mutta saksalainen ystäväni neuvoi tekstiviestillä kokeilemaan sekatavarakauppaa. Hän laittoi mukaan myös saksankielisen sanan leivinpaperille, mikä myöhemmin osoittautui hyödylliseksi, sillä myyjät sekatavarakaupassa eivät osanneet englantia ollenkaan! Onneksi paikalla oli asiakkaana eräs vanhempi herra, jos osasi englantia. Heidän avustuksellaan etsin leivinpaperia, mutta englanniksi se ei onnistunut millään, sillä ensin he esittelivät missä on vessa- ja talouspaperit. Vasta kaivettuani kännykkäni esille ja katsottua saksankielisen sanan he ymmärsivät. Juttelin hieman sen tulkkina toimineen vanhemman herran kanssa. Hän luuli, että tulin Englannista! Kerrottuani, että tulen Suomesta, hän yllättyi ja esitteli tietonsa, kuinka Suomi on ikuisen auringon maa. Korjasin, että talvella Suomessa näkee aurinkoa vain harvoin. :)
Muutenkin ihmiset, joita täällä olen tavannut, ovat olleet uskomattoman avuliaita. Tästeden muistan kyllä kysyä ensin, että puhuuko henkilö myös englantia.
Asunnollepäin mennessäni päätin kokeilla reittiä, jonka työkaverini neuvoi minulle. Sanoi, että minun tarvitsisi kävellä vain muutaman portaat. Hän ei kuitenkaan maininnut mitään siitä mäestä, jonka päällä portaat olivat. Sitä mäkeä on varmaan kiva laskeutua, mutta sitä pitkin kapuaminen oli kivuliasta painavien kassien kanssa. Näkymä mäen laelta sai minut toivomaan, että olisin ottanut kamerani mukaan... Ja portaat löydettyäni eksyin. Eräässä jo suljetussa liikkeessä oli kuitenkin vielä valoa, ja koputtamalla oveen ja kysymällä tietä minut neuvottiin oikealle tielle, kiitos ystävälliselle saksalaiselle. :) Kotona juhlin kotiinpääsyäni suihkulla, jääteellä ja tonnikalapizzalla.
Jonain päivänä olisi tarkoitus käydä ostamassa tänne jonkinnäköinen vuoka, johon voisin tehdä ruokia.
Ai niin. Unohdin suolan ja sukat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti